Vik on syntynyt ja kasvanut Hyvinkäällä. Keväästä 2019 lähtien hän on toiminut puolivapaana kirjailijana, ja on koulutukseltaan taiteen maisteri. Kirjallisen työnsä ohella Vik on toiminut lasten, nuorten ja nuorten aikuisten LANU! kirjallisuusfestivaalin vastaavana tuottajana. Festivaali on järjestetty vuosittain keväästä 2020 lähtien. Vik on myös tuottanut ja toteuttanut osan tapahtumassa esitetyistä lyhytdokumenteista.

Erika Vikin neljäs romaani Luonasi ikuisesti ilmestyi Atenan kustantamana huhtikuussa 2023. Tämä nopeatempoinen ja tiivistunnelmainen psykologinen trilleri sukeltaa raadolliseen rockmaailmaan. Luonasi ikuisesti on Vikin ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Elokuussa 2023 ilmestyy puolestaan hänen ensimmäinen realistinen nuorteromaaninsa Olivia online (S&S).

Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus, 2017) on Vikin esikoisromaani, joka aloittaa kiitetyn Kaksosauringot-sarjan. Jo samana vuonna ilmestyi sarjan toinen osa Seleesian näkijä. Päätösosa Nefrin tytär julkaistiin syyskuussa 2018. Innostuneen vastaanoton saanut trilogia on palkittu Kuvastaja-sarjakunniamaininnalla ansiokkaana jo päättyneenä fantasiasarjana. Kaksosaurinkojen maailmaan voi tutustua tarkemmin sarjan verkkosivuilla osoitteessa www.seleesia.com.

Yhteystiedot

info@seleesia.com

Kerro kirjoistasi! Mistä teoksesta lukeminen kannattaisi aloittaa?

Se riippuu siitä pidätkö enemmän fantasiasta vai realistisemmasta proosasta. Toki toivon, että mikä tahansa teoksistani toimii porttina seuraavaan tai parhaimmillaan avaa lukijalle kokonaan uuden genren, josta hän ei aikaisemmin tiennyt edes pitävänsä.

Luonasi ikuisesti on aikuislukijoille suunnattu nopeatempoinen ja tiivistunnelmainen psykologinen trilleri. Sen päähenkilö on laulaja-lauluntekijä Janne Kallamaa, fiktiivinen 90-luvun suuri suomalainen rocktähti, joka saa riesakseen arvoituksellisen vainoajan. Tämä tuntuu tietävän hänestä kaiken, jopa synkimmät salaisuudet. Vaikka teos on kirjoitettu vahvasti trillerijuoni ja teemat edellä, Jannen tarina on toivoakseni myös katu-uskottava kurkistus musiikintekijän arkeen sekä rockmaailman kulissien taakse. Olen tehnyt runsaasti taustatutkimusta ja haastatellut useita pitkän linjan rockmuusikoita kirjaan liittyvistä yksityiskohdista. En silti ole pyrkinyt dokumentoimaan musiikkialaa, vaan olen tarpeen vaatiessa venyttänyt todellisuutta tarinan asettamien vaatimusten mukaisesti. Eräältä kustannustoimittajalta saamani palaute kuuluikin, että lukijan ei edes tarvitse olla valmiiksi kiinnostunut rockpiireistä pitääkseen tästä teoksesta, koska kerronta oli hänen mielestään niin vetävää.

Kaksosauringot-trilogia on eeppistä fantasiaa, jolla on tuplakirjastoluokitus sekä aikuisten että nuorten aikuisten kirjallisuutena. Se on eräänlainen mysteeritarina, jossa sukelletaan seleesien, tulilintujen ja luonnonläheisen magian täyttämään maailmaan, joka on saanut vaikutteita steampunkista ja weird west -kirjallisuudesta. Koko sarjan kantavana teemana on rasismi. Esikoisteoksessani Hän sanoi nimekseen Aleia pohdin muukalaisuutta, sarjan toisessa osassa Seleesian näkijä median vastuuta oikean tiedon välittäjänä ja kolmannessa osassa Nefrin tytär viholliskuvien rakentamista. Pohjimmiltaan Kaksosauringot on juonivetoista seikkailufantasiaa. Kirjan miespäähenkilö Corildon Ma’Bathae on saavuttanut melkoisen fanikunnan, ja moni onkin tunnustanut minulle fiktiivisen ihastuksensa tähän hahmoon. Lukijat ovat kirjoittaneet sarjastani myös paljon fanifiktiota, johon voi tutustua esimerkiksi sivustolla FinFanFun, joka on yhteisö suomalaisille ficcien kirjoittajille. Jos pidät arvoituksista, kohtalokkaista miehistä ja määrätietoisista naisista, Aleian ja Corildonin tarina saattaa olla juuri sinulle. Sarjan osat kannattaa ehdottomasti lukea ilmestymisjärjestyksessä, sillä kyseessä on jatkuvajuoninen tarina.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Jo lapsena olin ahkera lukija ja kenties vielä ahkerampi keksimään omia tarinoita sekä myös kuvittamaan niitä itse. Kirjoitin paljon realistista proosaa ja fantasiaa yläkouluikäisenä, mutta lukioon mennessä kirjoittamisharrastus unohtui useiksi vuosiksi päiväkirjojen pitämistä lukuunottamatta. Ahkerasta tarinamaailmojen luomisesta huolimatta mielsin itseni aina enemmän piirtäjäksi kuin kirjoittajaksi, ja haaveilin opinnoista graafisen suunnittelun parissa.

Aloin kirjoittaa Kaksosaurinkojen maailmasta ensimmäistä kertaa kolmetoistavuotiaana vuonna 1996, mutta en silloin vielä päässyt alkua pidemmälle. Syksyllä 2007 avasin yhden omistamistani Ursula K. Le Guinin kirjoista sattumanvaraisesta kohdasta. Vaikutuin hänen lauseidensa kauneudesta ja vähäeleisestä voimasta. Istuin koneelle ja kirjoitin vanhan tarinani sankarit kohtaukseen, jossa paljastui suuri käänne. Pian huomasin, että minun olisi syytä kuroa umpeen aukko vanhan alun ja uuden keskikohdan välillä, sillä vaikutti siltä, että tekstistä oli syntymässä romaanikäsikirjoitus. Aluksi kuvittelin, että koko tarina olisi kerrottu noin kahdessasadassa liuskassa, mutta kolme romaanikäsikirjoitusta myöhemmin tajusin olleeni väärässä (valmiissa trilogiassa on yhteensä 1 705 sivua).

Ensimmäinen versio trilogiasta ei saanut kustantamoilta vihreää valoa, joten päädyin kirjoittamaan Kaksosaurinkojen ensimmäisen osan kokonaan alusta ja sijoitin tapahtumat 1800-luvun lopun viktoriaanisuutta henkivään miljööseen. Helmikuun 2016 alussa lähetin kustantamoihin käsikirjoituksen uuden version kirjoitettuani kirjasarjaa noin kahdeksan ja puoli vuotta. Reilun kuukauden sisällä minuun otettiin yhteyttä kahdelta eri taholta. Allekirjoitin kustannussopimuksen Gummeruksen kanssa kolmiosaisesta kirjasarjasta saman vuoden huhtikuussa.

Kuinka urasi jatkui Kaksosaurinkojen julkaisun jälkeen?

Vaikka kirjoja on kolme, itselleni Kaksosauringot on yksi tarina. Siksi psykologinen trillerini Luonasi ikuisesti edusti minulle sitä kuuluisaa vaikeaa toista romaania. Meni pitkään, että Janne Kallamaan tarinan palaset loksahtivat oikeille paikoilleen, mutta kaikki se pyörittely ehdottomasti kannatti.

Idean Luonasi ikuisesti -käsikirjoitukseen sain syksyllä 2018, pian Kaksosaurinkojen viimeisen osan julkaisun jälkeen. Tuolloin en vielä jatkanut kirjoittamista alkukohtauksia pidemmälle. Vasta keväällä 2019 pääsin vihdoin paneutumaan kunnolla esikoistrillerini kirjoittamiseen. Syksyllä pidin taukoa, sillä olin saanut pidemmän apurahan Kaksosaurinkojen esiosan raakaversion kirjoittamiseen: silloin koin, että minun oli saatava esiosa ulos systeemistäni ennen kuin pystyisin keskittymään kunnolla mihinkään muuhun. Vuoden 2020 käytinkin lähes kokonaan trillerini kirjoittamiseen. Keväällä 2021 LANU! festivaali vei melkein kaiken huomioni. Saman vuoden syksyn kirjoitin erään toisen tarinan raakaversiota uudella apurahalla (kyseessä on ya-duologia, josta kuulette toivottavasti myöhemmin). Trilleriin palasin alkuvuodesta 2022, kun olin allekirjoittanut kustannussopimuksen Atenan kanssa. Tauko oli tehnyt hyvää ja pystyin näkemään tekstini tuorein silmin.

Tästä voi päätellä, että pöytälaatikossani on useita toistaiseksi julkaisemattomia käsikirjoituksia – tarkalleen ottaen kokonaiset neljä kappaletta! Näistä kahta en ole vielä edes tarjonnut kustantamoille ja yhdestä olen saanut kustannussopimuksen.

Kaksosauringot-trilogia oli ensimmäinen pitkä teksti, jota pyrin kirjoittamaan ammattimaisesti. Silti koen, että vasta sen julkaisua seuranneet vuodet, jolloin ahkeroin useamman hyvin erityylisen tarinan parissa, tekivät minusta kirjailijan.

Mistä saat ideoita?

Lähtökohtana voi olla esimerkiksi jokin minua koskettava ajankohtainen uutisaihe, yhteiskunnallinen ongelma, yksittäinen kiehtova sattumus tai jokin muu tunnetasolla poikkeuksellisen voimakas mielikuva, joka herättää jatkokysymyksiä ja halun tutkia lisää. Usein lähtökohta on yhdistelmä näistä. Yleensä teokseni rakentuvat niin, että pyrin linkittämään vetävän juonen ja hahmot teemaan, josta kertomisen koen juuri sillä hetkellä merkitykselliseksi. Toisinaan vasta käsikirjoituksen raakaversion valmistuttua tajuan, mistä tarinassa on pohjimmiltaan kyse: mikä on sen aihe, mitkä ovat käsittelemäni teemat. Sen jälkeen voin lähteä kirkastamaan sanomaani ja editoimaan tekstistä toimivampaa.

Trilleriin Luonasi ikuisesti sain kimmokkeen eräältä rokkikeikalta. Otava oli sitä ennen julkaissut tiedotteen rikosaiheisesta kirjoituskilpailustaan. Tiesin haluavani osallistua kisaan, joten jo ennen keikkaa olin hahmotellut täysin erilaista rikostarinaa. Sitten ajauduin tilanteeseen, joka herätti minussa poikkeuksellista innostusta, ja tämän innon kautta heräsi yllättäviä kysymyksiä. Lähtöajatuksena oli: mitä jos artistilla olisi todellinen syy pelätä jotakin yleisönsä joukossa? Jo parin viikon kuluttua keikasta olin kirjoittanut romaanin alkukohtauksen ensimmäisen version. Minulla oli poikkeuksellinen päähenkilö, ja minulla oli rikos. Idea kuvitteellisen rockmuusikko Janne Kallamaan tarinaan syntyi siis rokkikeikalta ja alitajuisesta tarpeesta luoda rikostarina, joka ei toistaisi vanhoja kaavoja.

Oletko opiskellut kirjoittamista?

Alan olla siinä mielessä harvinainen tekijä tällä alalla, etten ole opiskellut luovaa kirjoittamista oikeastaan missään muualla kuin peruskoulussa ja lukiossa, jossa oli tarjolla joitakin luovan kirjoittamisen kursseja. Kerran vietin teini-ikäisenä viikonlopun näytelmäkirjoituskurssilla, ja myöhemmin kävin avoimessa yliopistossa kaikki yleisen kirjallisuustieteen peruskurssit.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?

Erittäin visuaalinen. Yleensä se on kuin sisäisen televisioni draamasarja, selkouni, jonka tapahtumia, tunnetiloja ja repliikkejä saatan veivata kymmeniä kertoja mielessäni ennen kuin olen kirjoittanut sanaakaan. Varsinainen kirjoittaminen vastaa lähinnä tulostamista, kunnes editointivaiheessa alan pohtia juonenkäänteitä ja hahmoja syvällisemmin. En kuitenkaan näe sisäisenä elokuvana aivan kaikkea, ja yleensä ”leikkaukseen” on jäänyt aukkokohtia, jotka keksin kirjoittaessani. En tee juurikaan muistiinpanoja, ja luotan suuresti rentoutuneen mielen kykyyn ratkaista ongelmia.

Kirjoitan tällä hetkellä ainoastaan työajallani, joka noudattaa perinteisiä virastoaikoja. Yleensä teksti lähtee rullaamaan parhaiten vasta kymmenen jälkeen aamulla, vaikka olen useimmiten ollut töissä jo muutaman tunnin ennen sitä. Kun pääsen hyvään vireeseen, saatan kirjoittaa jopa tuntikausia yhtäjaksoisesti. En usko inspiraatioon, tekstiä syntyy vain istumalla koneen ääreen ja kirjoittamalla omista tunnelmista riippumatta, vaikka joskus on toki viisainta antaa tekstin levätä. Toisinaan ajatusten täytyy antaa harhailla. Silloin selaan nettiä tai keskustelen kollegoideni kanssa, sillä työskentelen jaetulla työhuoneella.

Vasta viime vuosina olen alkanut kirjoittaa romaaneistani juonitiivistelmiä, jotka kertovat mitä tapahtuu missäkin luvussa. Niin koko tarinan kaari hahmottuu selkeämmin, ja esimerkiksi eri aikatasot voi asetella toimivaan järjestykseen jo ennen varsinaisen kirjoitustyön aloittamista. Tosin en noudata synopsista orjallisesti, vaan annan tarinan viedä siihen suuntaan minne se haluaa mennä.

Onko sinulla esilukijoita?

Minulla ei ole varsinaisia hovikriitikoita, luultavasti lähinnä siksi, että olen yleensä varma tekemisistäni. Tietyn pisteen jälkeen on kuitenkin hyvä saada tekstiinsä ulkopuolinen näkemys jos sen aikoo julkaista. Omalle tarinalleen saattaa helposti sokeutua, joten onneksi on kustannustoimittaja, joka näkee kaiken tuorein silmin. Aina voi toki etsiä sopivia esilukijoita, joiden asiantuntemus auttaa syventämään tekstiä. Esimerkiksi rokkitrillerini luki ennen julkaisua eräs 90-luvulta saakka musiikkipiireissä aktiivisesti vaikuttanut rockmuusikko. Hän oli siis eräänlainen ammatillinen kokemuslukijani.

Eteneekö kirjoittaminen yleensä vaivatta?

Kyllä. En usko inspiraation voimaan, vaan inspiroitumisen sijaan pyrin hyvään flowhun. En usko myöskään luonnonlahjakkuuteen, vaikka toki jotkin geneettiset ominaisuudet voivat määrittää esimerkiksi sitä, kuinka intensiivisesti pystyt keskittymään ja sulkemaan muun maailman ulkopuolelle. Kyse on pohjimmiltaan aina henkilön omasta kiinnostuksesta ja tekemisen intensiteetistä.

Kirjoittamiseni etenee kerros kerrokselta kuin sipulia kuorisi. Saatan surutta poistaa kokonaisen huolellisesti hinkkaamani luvun tai henkilön, jos huomaan myöhemmin, ettei sillä ole merkitystä pääjuonen kannalta. Ennen kirjoittamista saatan kuunnella muutaman menevän biisin kovalla volyymillä, sillä olen huomannut pienen määrän adrenaliinia auttavan vauhtiin pääsemisessä. Kirjoitustyön teen hiljaisuudessa.

Joskus juonenkäänteitä pitää pyöritellä pitkään kunnes toimivin ratkaisu kirkastuu. Joidenkin lukujen merkitys saattaa olla pelkästään siinä, että minun pitää kirjoittaa ne läpi jotta voisin selvittää itselleni esimerkiksi jonkin henkilöihin vaikuttavan taustatarinan. Kun olen tehnyt kyseisen luvun sisällön itselleni selväksi, voin poistaa sen kokonaan, ellei sillä ole pääjuonen kannalta riittävästi merkitystä. Esimerkiksi Luonasi ikuisesti -trillerin kirjoittaminen synnytti kokonaisen romaanin verran poistettuja kohtauksia. Osaan niistä voi tutustua tämän sivun osiossa Tarinat.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?

Kirjoitan koska haluan kirjoittamalla pohtia aiheita, jotka askarruttavat minua. Julkaisen töitäni, sillä haluan kertoa mielipiteeni ympäröivästä yhteiskunnasta sekä yrittää omalta osaltani tehdä maailmasta edes hiukan paremman paikan elää. Kirjoittaminen on myös keino rentoutua, viihtyä ja tulkita maailmaamme erilaisista näkökulmista.

Perustuvatko mitkään tapahtumat kirjoissasi tositapahtumiin?

Kirjailija kirjoittaa aina itsensä kautta. Jos olen käynyt tarinani tapahtumapaikoilla, käytän pohjana miljöön rakentamiselle omia muistojani noista tilanteista. Toki voin poimia kadulta tekstiini jonkin lentävän lauseen, ja toisinaan jokin persoonallinen tapa tai ripaus todellisen henkilön olemusta voi vaivihkaa siirtyä fiktiooni, mutten silti kirjoittaisi kirjaa, johon varastaisin tietoisesti aineksia jonkun toisen elämästä. Jos käytän lähtökohtana omia kokemuksiani, teen sen aina niin verhotussa muodossa, etteivät edes lähimmäiseni välttämättä tajuaisi mistä on kyse.

Harjoitan narratiivistä nöyryyttä siinä mielessä, että uskon jokaisella meistä olevan oikeus kertoa oma tarinansa itse. Moni kirjailija ammentaa teoksiinsa aineksia sukulaistensa tai tuttaviensa elämästä, vaikka nämä eivät olisi julkisuuden henkilöitä. Itse koen, ettei kenenkään minulle uskoutuvan kohtaloa tai murheita saa typistää pelkäksi ”materiaaliksi”, ei edes silloin, vaikka tämä toinen ei itse sitä edes tajuaisi.

Kun kirjoitan tästä maailmasta, oikeiden julkisuuden henkilöiden nimiä saattaa toisinaan olla tarpeen mainita, jotta tekstin tausta ja asiayhteydet kirkastuvat lukijalle. Luonasi ikuisesti -trillerissä viitataan esimerkiksi Yhdysvalloissa eräällä keikalla oikeasti tapahtuneeseen ammuskeluun, sillä se on tärkeä yksityiskohta muusikkopäähenkilön trauman taustalla ja hänen maailmansa rakentamisessa. Kerron tapahtumista silti vain sen osan, joka voidaan katsoa olevan yleisessä tiedossa ja osa musiikkihistoriaa.

Millä tavalla ruokit mielikuvitustasi?

Mielikuvitustani ruokin kuuntelemalla musiikkia, katsomalla elokuvia ja sarjoja, liikkumalla luonnossa sekä koluamalla taidenäyttelyitä ja museoita. Käytän työssäni paljon muistikuviani paikoista, joissa olen joskus käynyt. Myös muiden kirjoittajien tekstit innostavat.

Minkälainen lukija olet itse?

Täysin kaoottinen. Minulla saattaa olla samaan aikaan tusinan verran kirjoja kesken, ja kirjahyllystäni löytyy edelleen teoksia, jotka olen aloittanut viime vuosituhannen puolella. Luen yleensä iltaisin korkeintaan muutaman tunnin, ja saatan vaihtaa tuon hetken aikana kirjaa pariin kertaan, koska kyllästyn tunnelmaan tai haluankin äkkiä jotain aivan muuta. Päästäkseni vauhtiin kirjoittamiseni kanssa saatan lukea pari sivua jostakin lempikirjastani riippuen siitä, mitä olen tekstiini hakemassa. Toisinaan myös täysin uusi ja hyvin kirjoitettu teksti auttaa avaamaan sanavarastoa.

Onko Kaksosauringot-kirjoja tulossa lisää?

Olen kirjoittanut Kaksosauringot-trilogian esiosan raakaversion valmiiksi syksyllä 2019. Se kertoo Feonin vapautussodasta, eli sijoittuu aikaan noin kuusikymmentä vuotta ennen trilogian tapahtumia. Tarinan päähenkilö on nuori Mathyana Theril Ma'Bathae, Corildonin äiti. Työnimeä Liekki kantava käsikirjoitus kertoo Corildonin vanhempien Mathyanan ja Tegin rakkaustarinan, sekä antaa vastaukset moniin kysymyksiin, joihin vihjailtiin erityisesti Seleesian näkijässä rivien välistä. Se on myös syväsukellus näkijöiden maailmaan. Toivon, että voin julkaistan Liekin kun Kaksosauringot-sarja täyttää pyöreitä vuosia, eli keväällä 2027.

Onko kirjojasi käännetty muille kielille?

Ei toistaiseksi. Tällä hetkellä Kaksosauringot-sarjan käännösoikeuksia edustaa Ferly co. Luonasi ikuisesti -teostani edustaa Elina Ahlbäck Literary agency. 

Miten voin saada teoksesi signeerattuna?

Signeeraan mielelläni teoksiani esiintymisten yhteydessä. Esiintymispäivänä saatan olla kiireinen, joten parhaiten varmistat nimikirjoituksen saamisen lähettämällä minulle viestiä etukäteen, jotta tiedän varata esiintymisen yhteyteen tarpeeksi aikaa tavata lukijoita.

Kuinka voin parhaiten tukea kirjailijan työtä?

Lukemistaan hyvistä kirjoista kannattaa kertoa muille! Erityisesti kotimainen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuus ansaitsee ja kaipaa lisää näkyvyyttä. Kaikki myönteinen kirjapuhe edistää välillisesti suomalaisten kirjailijoiden, kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden toimeentuloa. Pyrin kertomaan omista lukukokemuksistani Goodreadsissa, jossa minua voi myös seurata.

Eniten tuloa kirjailija saa myydystä kovakantisesta teoksesta ja vähiten lukuaikapalvelussa kuunnellusta äänikirjasta. Myös kirjastolainoista saa kohtuullisen korvauksen.

Jos haluat ostaa minulta suoraan jonkin trilogiani osan tapahtumassa jossa olen vieraana, lähetä ennen esiintymispäivää viestiä osoitteeseen info@seleesia.com tai lähesty minua yksityisviestillä Facebookissa tai Instagramissa. Kaksosauringot-sarjan teoksia ei enää saa kovakantisina kirjakaupoista, mutta myyn niitä halukkaille omista varastoistani (lisätietoa info@seleesia.com).

Mikä on paras tapa saada tietoa uusista julkaisuistasi tai kuulla muita uutisia sinusta?

Minua kannattaa seurata Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä. Kerron kaikissa sosiaalisen median kanavissani tulevista julkaisuista sekä esiintymisistäni, vaikka sisällöltään ne eroavat hiukan toisistaan. Instagramissa julkaisen eniten piirroksia ja muita kuvia, Facebook on paikka pidemmille tarinoille. Twitterissä keskustelen mielellään kirjallisuusaiheista ja tuotannostani. 

Radio Rockin Korporaatio, 13.4.2023

Kirjamessut polkaistiin käyntiin

MTV Uutisaamu, 27.10.2022

Kotimaisia genrekirjailijoita

Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, 29.1.2021

Kaksosauringot-sarjan salaiset arkistot

LANU! festivaali, 5.4.2020

Erika Vik ja #LANUfestarit, tulevaisuuden kirjallisuustapahtuma

Takakansi-podcast, 28.3.2020

Kirjailija ja kuvittaja Erika Vik: ”Mielessäni en erottele kuvaa ja tekstiä”

Lukufiilis, 26.9.2018

Palavasilmäisiä muukalaisia junassa

Voima, 25.4.2017

Fantasia – lajit, ilmiö ja yhteiskunta

Jyrki Korpua: Suomalainen fantasia (s. 126–140)

Nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2022

Jasmin Kinnunen: ”Voisit olla kaunis olento ilman noita demonisia silmiäsi”

Toiseuden kokemukset ja niiden syyt Erika Vikin Kaksosauringot-fantasiatrilogiassa

Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2021